Thomas Piketty: Pääoma 2000-luvulla & Jesper Roine: Kooste ja pohjoismainen näkökulma

Thomas Piketty on Ranskalainen ekonomisti, jonka palkittua teosta ’Le Capital au XXIe siècle’ (Capital in the Twenty-First Century) on tituleerattu vuosikymmenen tärkeimmäksi talouskirjaksi. Teos on nostattanut kiivaan yhteiskunnallisen keskustelun, jota on saattanut seurata niin lehtien ja internetin kuin tieteellistenkin julkaisujen parissa. Oma kiinnostukseni sekä talouden että yhteiskunnan tilasta ja kehityksestä ei antanut minun ohittaa tätä voimakasta kritiikkiä ja eroavia mielipiteitäkin herättänyttä teosta. Tämä kirjoitus tarjoaa lyhyen katsauksen sekä Thomas Pikettyn alkuperäiseen, että otsikossa mainuttuun Jesper Roineen koosteeseen.

Jesper Roine: Thomas Pikettyn Pääoma 2000-luvulla kooste ja pohjoismainen näkökulma

Pikettyn 970 sivuinen Capital in the 21st Century on näkynyt monilla myydyimpien kirjojen listoilla. Alkuperäinen ranskankielinen teos on käännetty myös englanniksi, mutta suomenkielinen versio antaa kuitenkin vielä odottaa itseään. Jesper Roineen ’Thomas Pikettyn Pääoma 2000-luvulla kooste ja pohjoismainen näkökulma’ antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, mistä alkuperäisteoksessa on kyse. Tukholman kauppakorkeakoulussa dosenttina toimiva Roine luo myös lisäarvoa lukijalle tuomalla aiheeseen mukaan vahvemmin pohjoismaista näkökulmaa sekä omia mielipiteitään. Lisää Jesper Roineen ajatuksia voi lukea muun muassa toisella kotimaisella Ekonomistas.se blogista. 

Roine on jakanut kirjansa kolmeen osaan, joista ensimmäisessä tuodaan esiin taustatiedot sekä kooste Pikettyn tutkimuksesta pohjoismaisella näkökulmalla höystettynä. Toinen osa kirjasta on käytännössä tiivistelmä alkuperäisteoksesta, johon Roine on tuonut jonkin verran myös omia mielipiteitään. Itse koen, että tiivistelmä kokoaa Pikettyn ajatukset selkeäksi kokonaisuudeksi ja vaikkei kaikkea tutkimuksen taustaa ole tiivistelmässä saatavissa niin punainen lanka ja päätelmät tulevat hyvin esiin. Kirjan kolmas osa on otsikoitu ’Onko Thomas Piketty oikeassa?’ ja tarjoaa lukijalle tarkastelun käynnissä olevasta keskustelusta. Luvussa on nostettu myös esiin myös teoksen ansiot sekä puutteet.

Jesper Roineen kirja tekee juuri sen mitä lupaa, eli nostaa selkeästi esiin miksi Piketty on niin puhuttu ja kiistelty. Kirja herättää myös voimakkaan kiinnostuksen alkuperäisteokseen ja lukijalle ei oikeastaan jää muuta vaihtoehtoa kuin etsiä käsiinsä Pikettyn eepos ja pureutua aiheeseen syvemmin. Teksti on selkeää sekä helppolukuista ja se nostaa esiin alkuperäisteoksen päähavainnot liittäen niihin sujuvasti myös pohjoismaisen näkökulman. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, joka ei pyri ottamaan kunniaa alkuperäiseltä teokselta vaan enemminkin toimii helppona porttina aiheeseen.

Mistä Thomas Pikettyn teoksessa on sitten kyse?

Capital in the 21st century pohjautuu 15 vuoden pituiseen akateemiseen tutkimustyöhön ja sen taustalla on erittäin laaja historiallinen data. Tämä on juuri se tekijä, joka erottaa Pikettyn aiemmista samantyyppisistä teoksista. Laajat, jopa 1700-luvulta alkavat, aikasarjat, joita teos pyrkii ymmärtämään käsittelevät eri aikoina vallinneita tulonjakosuhteita, varallisuusjakaumia ja niiden kehitystä sekä pääoman ja tulojen välisen suhteen muutoksia. Lisäksi teos pyrkii selittämään miten nykyiseen tilanteeseen on päädytty ja pohtii millaisena kehitys mahdollisesti tulevaisuudessa jatkuu. Aikasarjojen aukkoja Piketty on täyttänyt oletuksilla ja arvioilla, mikä on ainoastaan luonnollista kun kyseessä on laaja historialliseen dataan perustuva tutkimus. 

Paremman kokonaiskuvan muodostamiseksi edellä mainittuja tutkimuksen empirian kolmea aluetta on syytä avata hieman lisää. (1.) Tulonjako eri aikoina käsittelee sitä, kuinka tulot ovat jakautuneet yhteiskunnassa. Siinä tarkastellaan usein huipputulojen (tulojakauman 10 % kärki) osuutta kansakuntien kaikista tuloista. Toisin sanoen sitä osuutta tietyn kansakunnan kaikista tuloista, jotka eniten ansaitseva 10 prosenttia kattaa (huippuryhmä). Huippuryhmästä on useimmiten irrotettu erikseen myös terävin 1 %:n kärki. (2.) Varallisuuden jakauman kehitys eri aikoina tarkastelee sitä, kuinka varallisuuden omistus on jakautunut yhteiskunnassa. Käytännössä tarkastellaan huippuryhmän (10 % tai 1%) omistuksia kokonaisvarallisuudesta. (3.) Empiirisesti tarkastellaan myös tulonjakoa ja varallisuuden kehitystä eri aikoina ja näiden lisäksi Piketty esittää kuinka pääoman ja tulojen välinen suhde on muuttunut ajan kuluessa. Käytännössä tämä suhde siis kuvaa talouden kaiken pääoman ja kaikkien tulojen välistä suhdelukua. 

Kaikki tämä on erittäin mielenkiintoista ja vaikuttaa omalta osaltaan käsitykseen nyky-yhteiskunnasta ja kapitalismin seurauksista. Ja vaikka teos jättää paljon avoimia kysymyksiä, antaa se myös paljon vastauksia ja faktaan perustuvaa tutkimustietoa, johon päätelmiä historiallisesta kehityksestäkin peilataan. Tutustuttuaan teokseen on helppo ymmärtää, miksi se herättää keskustelua sekä kritiikkiä ja toisaalta miksi sitä on pidetty niin käänteen tekevänä.

Kirjan sisältö ja rakenne

Jotta on helpompi hahmottaa kuinka ’Pääoma 2000-luvulla’ rakentuu, kirjoitan sen sisällön lyhyesti auki Roineen tekemää tiivistelmää mukaillen. Kaiken kaikkiaan teos sisältää johdannon, 16 lukua ja tiivistelmän/päätelmät. Mainitut 16 lukua jäsentyvät neljään aihealueeseen seuraavasti:

1. Tulot ja pääoma

L1: Määritellään käsitteitä sekä esitellään kapitalismin ensimmäinen peruslaki
L2: Maailman taloushistoriaa (alkaen noin 2000-vuoden takaa)

2. Pääoman ja tulojen välinen suhde

L3-6: Empiiristä tietoa maantieteellisesti ja ajallisesti erilaisista näkökulmista
L5-6: Rakennetaan ja esitetään teoreettinen kehikko, jota käytetään havaintojen selittämiseen. Lisäksi esitellään kapitalismin toinen peruslaki

3. Yksiköiden taloudellinen eriarvoisuus

L7-12: Tulojen ja pääoman jakautuminen yhteiskunnan jäsenten kesken. Aikajaksojen väliset erot tulo- ja pääomajaossa, ja kuinka varallisuuden merkitys tulonlähteenä on muuttunut. Piketty esittää myös erittäin keskeisen epäyhtälönsä ’r > g’, eli pääoman keskimääräinen tuotto on suurempaa kuin talouden kasvuvauhti.

4. Pääoman sääntely 2000-luvulla

L13-14: Valtion tehtävä sosiaalisten perusoikeuksien tarjoajana ja verotuksen asema yhteiskunnassa. 
L15: Piketty tarkastelee jo aiemmin esittämänsä progressiivisen globaalin varallisuusveron ajatusta. 
L16: Julkinen velka ja valtioiden varallisuuden kerryttämisen tarpeellisuus

Lyhyt rakenteen esittely ei valitettavasti tee kunniaa lähes tuhatsivuiselle mammutille, jossa datasarjoja on 20:stä maasta ja joista vanhimmat yltävät 1700-luvulle. Esitellyn tarkoitus on sen sijaan herättää kiinnostusta ja auttaa hahmottamaan kokonaisuutta, joka on vahvasti vaikuttanut keskusteluun varallisuuseroista ja niiden vaikutuksista demokraattisissa yhteiskunnissa.  

Pikettyn havainnot ja löydökset 

Havainnot ja tulokset rakennetaan perusteellisesti kaukaa historiasta, mutta viimeisen sadan vuoden tapahtumat lienevät kaikkein kiinnostavimmat tarkastella. Roinekin nostaa esiin tiivistelmässään aikasarjoista neljä uutta näkökulmaa tulo-osuuden kehityksessä.

1. Suurituloisin 1 prosentti selittää valtaosan 10 prosentin huippuryhmän tulo-osuuden muutoksista
2. Yksittäiset pääomatuloihin vaikuttaneet kriisit ovat aiheuttaneet tulo-osuuden pienentymisen 1900-luvulla
3. Toisissa maissa huippuryhmien tulo-osuudet ovat kasvaneet maltillisemmin mutta toisissa maissa (esim. Yhdysvalloissa) paljon rajummin
4. Tulo-osuuden suurimman kasvun on aiheuttanut pääomatulojen sijaan palkkatulot

Piketty toisin sanoen esittää syy-yhteyksiä historiallisten faktojen taustalla ja tuo esiin niiden avulla yhteiskunnan kasvavan eriarvoistumisen ja kuinka siihen on päädytty. Lisäksi hän pohtii mitä asialle voisi ja kenties tulisi tehdä. Ottaen huomioon, että yhteiskunnan kasvavat kuilut voidaan luokitella yhdeksi tämän hetken puhutuimpia ongelmia, ei siis ole ihme, että kirja on kerännyt huomiota ja herättänyt keskustelua.

Piketty tekee myös johtopäätöksen, että markkinataloudessa, joka perustuu yksityiseen omistukseen, on sekä tasa-arvoa lisääviä että sitä vähentäviä tekijöitä. Esimerkkinä lisäävästä tekijästä on teoksessakin useissa kohdissa esiin nouseva ajatus, että tiedon ja koulutuksen levittäminen on suurin yksittäinen sekä maiden että yksilöiden eriarvoisuutta tasoittava voima. Tasa-arvoa vähentävänä tekijänä tulee erityisesti vahvasti esille epäyhtälö r > g. Pikettyn mukaan tilanne, jossa pääoman tuotto on pitkiä ajanjaksoja suurempi kuin talouden kasvuvauhti johtaa kasvaviin varallisuuseroihin. Erojen kasvu johtuu siitä, että kertynyt pääoma kasvaa nopeammin kuin talouden tuotanto ja palkat.

Yhtenä ratkaisuna kasvaviin eroihin Piketty tarjoaa verotusmallia, jonka avulla pääoman tuotto jäisi pienemmäksi kuin talouden kasvuvauhti. Juuri tämä, Pikettynkin mukaan erittäin vaikeasti toteutettava, progressiivinen varallisuusvero on yksi eniten keskustelua aiheuttaneista asioista kirjassa.

Kaiken kaikkiaan sekä alkuperäinen Capital in 21st century että Jesper Roineen pohjoismainen näkökulma aiheeseen ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia. Keskusteluun pääsee mukana helpoiten tarttumalla Roineen koosteeseen, josta käy nopeasti ilmi mikä Pikettyn tutkimuksessa puhuttaa ja millaiseen dataan se perustuu. Lisäksi siitä on helppo löytää alkuperäisteoksen keskeiset tulokset, niiden merkitys Suomelle sekä teokseen kohdistuvan kritiikin perustelut. 


Lähteet:
Jesper Roine, 2015, Thomas Pikettyn Pääoma 2000-luvulla kooste ja pohjoismainen näkökulma
Thomas Piketty, 2014, Capital in the Twenty-First Century